Tuore väitös arvioinnista

Ar­vi­oin­nin ky­sy­myk­set al­koi­vat kiin­nos­taa käy­tän­nön ko­ke­mus­ten myö­tä, mut­ta tut­ki­mus­tar­ve nou­si esil­le myös ai­kai­sem­pien tut­ki­mus­ten kaut­ta. Ar­vi­oin­tiin kiin­ni­te­tään lii­an vä­hän huo­mi­o­ta pe­da­go­gi­sis­sa uu­dis­tuk­sis­sa.

Ky­men­laak­son am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun leh­to­ri Miia Heik­ki­nen väit­te­li 10.5. La­pin yli­o­pis­tos­sa ai­hees­ta: On­gel­ma­pe­rus­tai­nen pe­da­go­giik­ka muut­taa ar­vi­oin­tia.

Toi­min Ky­men­laak­son am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa so­si­aa­li­alan leh­to­ri­na. Työ­ni koos­tuu pää­a­si­as­sa opis­ke­li­ja­vas­taa­van teh­tä­vis­tä, ope­tuk­ses­ta ja opin­näy­te­töi­den oh­jauk­ses­ta.

Miia Heik­ki­nen, KM (väit.)

Millaisia käytännön menettelyjä voisit ehdottaa jatkuvan arvioinnin ja palautteen (formatiivisen arvioinnin) toteuttamiseksi?

On­gel­ma­pe­rus­tai­seen op­pi­mi­seen kuu­lu­va tu­to­ri­aa­lin syk­li­mal­li luo hy­vät puit­teet ke­hit­tä­väl­le ja opis­ke­li­jaa osal­lis­ta­val­le ar­vi­oin­ti­kes­kus­te­lul­le. Itse­ar­vi­oin­tia ja ver­tais­ar­vi­oin­tia voi koh­dis­taa sekä yk­si­lön suo­ri­tuk­seen että ryh­mä­pro­ses­siin. Opis­ke­li­jan pi­täi­si osal­lis­tua jol­lain ta­sol­la myös osaa­mis­ta­voit­tei­den aset­ta­mi­seen ja kri­tee­rei­den luo­mi­seen. Op­pi­mis­päi­vä­kir­jat so­vel­tu­vat tie­tyn tyyp­pi­siin to­teu­tuk­siin, ku­ten pro­jek­tei­hin ja har­joit­te­lu­jak­soil­le, jois­sa on hyvä do­ku­men­toi­da pro­ses­sia. Kir­jal­li­set itse­ar­vi­oin­nit jak­son tai vaik­ka luku­kau­den päät­teek­si toi­mi­vat myös osaa­mi­sen ke­hit­ty­mi­sen ar­vi­oin­nis­sa. On tär­ke­ää, että opis­ke­li­jat saa­vat pa­lau­tet­ta itse­ar­vi­oin­nil­leen, mut­ta opet­ta­jan si­jaan voi­si hyö­dyn­tää enem­män ver­tais­op­pi­joi­ta, eten­kin jos on iso­ja opis­ke­li­ja­ryh­miä.

Millaisia ehdotuksia sinulla on autenttisuuden ja työelämäkumppanin arvioinnin ja palautteen toteuttamiseksi?

Väi­tös­tut­ki­muk­se­ni mu­kaan so­si­o­no­min kom­pe­tens­sit ei­vät kai­kil­ta osin avau­tu­neet työ­e­lä­mäl­le ja eri­tyi­ses­ti kog­ni­tii­vis­ten tai­to­jen ja ref­lek­ti­o­tai­to­jen ar­vi­oin­tiin pi­täi­si kiin­nit­tää enem­män huo­mi­o­ta työ­e­lä­män op­pi­mis­ym­pä­ris­töis­sä. Pa­lau­te koh­dis­tui pää­a­si­as­sa toi­min­nal­li­siin käy­tän­nön tai­toi­hin ja so­si­aa­li­siin tai­toi­hin.

Ar­vi­oin­tia on tar­peen jä­sen­tää jon­kin­lai­sel­la oh­jaa­val­la ar­vi­oin­ti­sap­luu­nal­la. Se oli­si hyvä suun­ni­tel­la tai vä­hin­tään­kin käy­dä läpi yh­des­sä opis­ke­li­jan, opet­ta­jan ja työ­e­lä­mä­ta­hon edus­ta­jan kes­ken, jot­ta sii­hen si­tou­du­taan ja pääs­tään yh­teis­ym­mär­ryk­seen ta­voit­teis­ta, kri­tee­reis­tä ja kä­sit­teis­tä. On tär­ke­ää tie­dos­taa, että opis­ke­li­jat ar­vos­ta­vat työ­e­lä­män am­mat­ti­lais­ten pa­lau­tet­ta, mut­ta se ei ole au­to­maat­ti­ses­ti ra­ken­ta­vaa, ke­hit­tä­vää tai kan­nus­ta­vaa.

Kenen ainakin pitäisi arvioida opiskelijan osaamista – työelämäkumppanin, toisen opiskelijan, oppijan itsensä vai opettajan?

Op­pi­jan osal­li­suus on olen­nais­ta, jot­ta hän ym­mär­tää oman vas­tuun­sa op­pi­mis­pro­ses­sin ja osaa­mi­sen­sa tun­nis­ta­mi­ses­sa ja ar­vi­oi­mi­ses­sa. Ke­hit­ty­äk­seen ref­lek­tii­vi­sek­si asi­an­tun­ti­jak­si ar­vi­oin­ti­tai­to­ja on har­joi­tel­ta­va.

Opet­ta­jal­la on kes­kei­nen roo­li op­pi­mis­tu­lok­sen ta­son ar­vi­oin­nis­sa, mikä liit­tyy ar­vi­oin­nin sum­ma­tii­vi­seen ja en­nus­ta­vaan funk­ti­oon. Sii­nä voi­si ko­keil­la roh­ke­am­min kol­la­bo­ra­tii­vi­sia käy­tän­tö­jä, jos­sa esi­mer­kik­si opet­ta­ja ja opis­ke­li­ja neu­vot­te­le­vat arvo­sa­nas­ta yh­des­sä. Ryh­mä­teh­tä­vis­sä tai yh­teis­toi­min­nal­li­seen op­pi­mi­seen no­jaa­vis­sa pro­jek­teis­sa opis­ke­li­joil­le voi­si an­taa val­taa arvo­sa­nan eh­dot­ta­mi­ses­sa ja pe­rus­te­luis­sa. Tämä edel­lyt­tää yh­des­sä so­vit­tu­ja sel­kei­tä kri­tee­rei­tä.

En usko toi­sel­la as­teel­la ylei­sen näyt­tö­pe­rus­tai­sen ar­vi­oin­nin le­vi­ä­vän am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lui­hin ja eri aloil­la on eri­lai­sia käy­tän­tö­jä työ­e­lä­män osal­lis­tu­mi­ses­sa oh­jauk­seen ja ar­vi­oin­tiin. So­si­aa­li- ja ter­veys­a­lal­la on pe­rin­tei­ses­ti kiin­te­ät suh­teet työ­e­lä­mään. Hy­vät käy­tän­nöt voi­vat olla ta­paus­koh­tai­sia ja pe­rus­tua pi­dem­pi­ai­kai­seen kump­pa­nuu­teen.

Moni­ää­ni­syys tuo eri­lai­sia näkö­kul­mia vah­vuuk­sien ja ke­hi­tys­haas­tei­den tun­nis­ta­mi­sek­si, mut­ta saat­taa joh­taa tur­han moni­mut­kai­siin ja kuor­mit­ta­viin käy­tän­töi­hin. Osaa­mi­sen ar­vi­oin­tia tu­li­si tar­kas­tel­la koko ope­tus­suun­ni­tel­man ta­sol­la ho­lis­ti­ses­ti ja tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ti, mil­lai­sen ko­ko­nai­suu­den yk­sit­täi­set jak­sot muo­dos­ta­vat ar­vi­oin­nin näkö­kul­mas­ta, löy­tyy­kö osaa­mi­sen ar­vi­oin­tiin pu­nais­ta lan­kaa esi­mer­kik­si vuo­si­ta­sol­la ja riit­tä­väs­ti eri näkö­kul­mia ja me­ne­tel­miä. Ar­vi­oin­ti­suun­ni­tel­man ra­ken­ta­mi­nen vaa­tii opet­ta­jil­ta yh­teis­työ­tä ja pe­da­go­gi­sen joh­don tu­kea.

Mikä on arvioinnin kohteena?

– Käyt­täy­ty­mi­sen muu­tos, asen­noi­tu­mi­sen muu­tos, tai­to­jen pa­ran­tu­mi­nen vai tie­don li­sään­ty­mi­nen?

Pi­dän toi­mi­va­na mal­li­na väi­tös­kir­jas­sa­kin lai­naa­maa­ni Esa Poi­ke­lan op­pi­mi­sen ja osaa­mi­sen pro­ses­sien luo­kit­te­lua. Viit­ta­sin jo edel­lä kog­ni­tii­vi­siin, toi­min­nal­li­siin, so­si­aa­li­siin ja ref­lek­tii­vi­siin pro­ses­sei­hin. Ar­vi­oin­nin tu­lee koh­dis­tua kaik­kiin osa-alu­ei­siin. Pro­jek­ti­tyyp­pi­set to­teu­tuk­set työ­e­lä­mäs­sä mah­dol­lis­ta­vat tä­män hy­vin, jos ar­vi­oin­ti­suun­ni­tel­ma toi­mii käy­tän­nös­sä. On sel­vää, että eri­lai­sia kynä­pa­pe­ri­tes­te­jä on jat­kos­sa­kin, mut­ta osaa­mis­pe­rus­tai­suus ei to­teu­du pel­käs­tään tie­don mit­taa­mi­seen kes­kit­ty­vien kir­ja­tent­tien kaut­ta. Ala­koh­tai­sia pe­rin­tei­tä ei muu­te­ta kui­ten­kaan het­kes­sä.

Siirtääkö osaamisen arviointi oppimiskäsitystä konstruktivismista behaviorismiin? Miten niin?

Näen tä­män vaa­ra­na, eten­kin jos osaa­mi­sen kri­tee­rei­tä ale­taan pilk­koa lii­an yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti etu­kä­teen ja unoh­de­taan op­pi­joi­den osal­li­suus, yk­si­löl­li­set läh­tö­koh­dat ja ta­voit­teet. Osaa­mis­pe­rus­tai­suus tar­vit­see jous­ta­vaa ja dy­naa­mis­ta ajat­te­lua, mut­ta lii­an epä­mää­räi­set­kään kri­tee­rit ei­vät auta ar­vi­oin­nis­sa. Täs­sä­pä mai­nio tut­ki­mus­aihe, mi­ten am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lut rat­kai­se­vat haas­teen.

Miten arviointi saadaan parhaiten toimimaan kannustimena ja motivoinnin välineenä?

Nu­me­ro mo­ti­voi opis­ke­li­joi­ta, mut­ta ra­ken­ta­val­la pa­laut­teel­la­kin on mer­ki­tys­tä. Pa­laut­teen pi­täi­si ker­toa, mi­ten opis­ke­li­ja voi pa­ran­taa suo­ri­tus­ta eli sil­lä on ol­ta­va niin sa­not­tua käyt­tö­ar­voa. Yleis­luon­toi­sia kom­ment­te­ja ei ko­e­ta hyö­dyl­li­sek­si. Va­li­tet­ta­vas­ti yk­si­löl­li­seen pa­laut­tee­seen pa­nos­ta­mi­nen ei tai­da olla re­a­lis­ti­nen läh­tö­koh­ta vä­he­ne­vät re­surs­sit ja kas­va­vat opis­ke­li­ja­mää­rät huo­mi­oi­den.

Miten ja millä keinoin arviointi edistää oppimisprosessia – milloin taas saattaa olla esteenä ja motivaatiota heikentävänä?

Opis­ke­li­jan pi­täi­si ym­mär­tää ar­vi­oin­nin tar­koi­tus ja mer­ki­tys, mik­si sitä teh­dään, mitä hyö­tyä sii­tä on. Ke­hit­tä­vää pa­lau­tet­ta pi­täi­si saa­da pro­ses­sin ai­ka­na suun­taa­maan toi­min­taa, kun asi­aan voi vie­lä vai­kut­taa. Kan­nus­tus­ta ja roh­kai­su­a­kin tar­vi­taan!

Itse­ar­vi­oin­nin mer­ki­tys­tä ja hyö­tyä li­sää hen­ki­lö­koh­tai­nen pa­lau­te, min­kä jo mai­nit­sin­kin. On kui­ten­kin huo­mat­ta­va, että itse­ar­vi­oin­tia voi­daan käyt­tää kont­rol­loi­va­na me­ne­tel­mä­nä, jol­loin se ei ta­voi­ta ai­toa osal­li­suut­ta ja voi tur­haut­taa. Myös ver­tais­ar­vi­oin­ti saat­taa ai­heut­taa ne­ga­tii­vi­sia jän­nit­tei­tä ryh­mään. Uu­siin vaih­to­eh­toi­siin me­ne­tel­miin tu­li­si­kin suh­tau­tua kriit­ti­ses­ti.

Hy­väk­sy­tys­ti ar­vi­oi­ta­vat suo­ri­tuk­set saat­ta­vat jää­dä nu­mee­ri­ses­ti ar­vi­oi­ta­vien jal­koi­hin, nii­hin ei vält­tä­mät­tä pa­nos­te­ta. Eräi­den tut­ki­joi­den mu­kaan myös­kään alle 20 pro­sen­tin pai­no­ker­toi­mel­la ei ole mo­ti­vaa­ti­o­ta edis­tä­vää vai­ku­tus­ta.

Millainen vaikutus arvioinnilla on opiskelijan motivaatioon, ryhmätyöskentelyyn sitoutumiseen  ja itseohjautuvuuteen?

Täy­den­täi­sin edel­li­siä vas­tauk­si­a­ni si­ten, että ryh­mä­työs­ken­te­lys­sä pi­täi­si suo­sia tii­min yh­teis­ar­vi­oin­tia jos­sain muo­dos­sa sekä pro­ses­sis­ta että lop­pu­tuo­tok­ses­ta. Itse­oh­jau­tu­vuus ke­hit­tyy to­den­nä­köi­sem­min, jos osal­li­suus ja kont­rol­li ovat tasa­pai­nos­sa. Al­kuun tar­vi­taan enem­män oh­jaus­ta ja opet­ta­jan tu­kea. Opis­ke­li­jal­le ei saa an­taa vas­tuu­ta lii­kaa, jos itse­ar­vi­oin­ti ja pro­ses­si­ar­vi­oin­ti edus­ta­vat ihan uu­den­lais­ta kult­tuu­ria.

Millaisia välineitä on löydettävissä opiskelijan osaamisen kehittymisen arviointiin, vai onko?

Me­ne­tel­mä­ku­vauk­sia ja ar­vi­oin­ti­mal­le­ja löy­tyy kir­jal­li­suu­des­ta ja tut­ki­muk­sis­ta jon­kin ver­ran. Ny­kyi­sin suo­sit­tua port­fo­li­o­ar­vi­oin­tia on tut­kit­tu pal­jon, mut­ta tu­lok­set ovat ris­ti­rii­tai­sia.

Väi­tös­kir­jas­ta­ni ”On­gel­ma­pe­rus­tai­nen pe­da­go­giik­ka muut­taa ar­vi­oin­tia” voi lu­kea tar­kem­min so­si­aa­li­alan kou­lu­tus­oh­jel­man am­ma­til­li­sen kas­vun port­fo­li­on to­teu­tuk­ses­ta ja tu­lok­sis­ta. Kan­nus­tan ko­kei­le­maan ja ke­hit­tä­mään roh­ke­as­ti omaan kon­teks­tiin so­vel­tu­via kei­no­ja.

Haas­tat­te­lu­ky­sy­myk­sis­sä avus­ti­vat Arto Sa­lo­nen, Ca­ri­na Sa­van­der-Ran­ne ja Eija Raa­ti­kai­nen.

Ope­tus­ta Met­ro­po­li­an so­si­aa­li­alan kou­lu­tuk­ses­sa. Kuva Mark­ku Lem­pi­nen.