Projektiopetusta Oppijan polkuun Linköpingin tapaan

Met­ro­po­li­as­sa Op­pi­jan po­lun pe­da­go­gi­nen ajat­te­lu poh­jau­tuu tut­ki­vaan ja ke­hit­tä­vään op­pi­mi­seen ja pro­jek­ti­suun­tau­tu­nee­seen työs­ken­te­lyyn. Niis­sä ko­ros­tu­vat ”opis­ke­li­jan kyky suun­ni­tel­la, to­teut­taa, ar­vi­oi­da ja ke­hit­tää pro­jek­te­ja, jois­sa läh­tö­koh­ta­na ovat työ­e­lä­män ke­hit­tä­mis­haas­teet” (Op­pi­jan pol­ku, Ope­tus­suun­ni­tel­ma­työn oh­jeet Met­ro­po­lia Am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun stra­te­gi­a­kau­del­le 2014-2016, 5).

Opetusfilosofian taustalla Linköpingin malli

Tam­pe­reel­la käy­tös­sä ole­van ope­tus­fi­lo­so­fi­an taus­tal­la on Lin­kö­pin­gin mal­li.  Täs­sä  myös Esa ja Sari Poi­ke­lan ar­tik­ke­lis­saan maint­se­mas­sa Lind­gö­pin­gin mal­lis­sa on kah­dek­san op­pi­mis­syk­liä.

Pe­rus­tuu Lin­kö­pin­gin mal­liin.

On­gel­ma­pe­rus­tai­sen op­pi­mi­sen mal­lis­sa en­sim­mäi­sek­si luo­daan läh­tö­koh­ta, jos­ta ope­tus läh­tee liik­keel­le. Opis­ke­li­jat työs­tä­vät läh­tö­koh­taa aivo­rii­hes­sä ja va­lit­se­vat op­pi­mi­sen kan­nal­ta tär­ke­ät ai­heet. He miet­ti­vät ai­hei­ta pur­ka­es­saan, mitä re­a­lis­ti­sia asi­oi­ta niis­tä nou­see esiin. Näis­tä he muo­dos­ta­vat op­pi­mis­teh­tä­vän(t) eli konk­reet­ti­sen ky­sy­myk­sen, jo­hon he läh­te­vät ha­ke­maan vas­taus­ta/vas­tauk­sia. (Osaa­mis­tar­pei­den mää­rit­te­ly suh­tees­sa opin­to­jak­son osaa­mis­ta­voit­tei­siin)

Kuu­den­nes­sa vai­hees­sa opis­ke­li­jat opis­ke­le­vat it­se­näi­se­si hank­kien tie­toa op­pi­mis­taan var­ten. Täs­tä noin vii­kon ku­lut­tua ryh­mä ko­koon­tuu ja opis­ke­li­jat tuo­vat toi­sil­leen uut­ta tie­toa op­pi­mi­ses­taan. Ryh­mäs­sä opis­ke­li­joil­la on myös eri­lai­sia roo­le­ja, jot­ka vaih­te­le­vat eri opin­to­jak­sois­sa. Pu­heen­joh­ta­ja joh­taa kes­kus­te­lua ja yh­des­sä ryh­mä miet­tii, mi­ten ky­sy­myk­seen ha­e­taan rat­kai­su­ja.

Syk­lin vii­mei­ses­sä eli kah­dek­san­nes­sa vai­hees­sa lop­pu­tu­los­ta ver­ra­taan läh­tö­ti­lan­tee­seen. Op­pi­mis­tu­los­ta ar­vi­oi­daan pro­ses­si­ar­vi­on­tina, itse­ar­vi­oin­tina ja ver­tais­ar­vi­oin­tina. Pro­ses­si­ar­vi­oin­nis­sa ar­vi­oi­daan ryh­män toi­min­taa ja mi­ten opis­ke­li­ja on toi­mi­nut ryh­mäs­sä. Opis­ke­li­ja voi kir­joit­taa omaa op­pi­mis­taan auki op­pi­mis­päi­vä­kir­jaan. Hän voi kir­joit­taa myös ra­por­tin op­pi­mas­taan tai laa­tia por­fo­li­on.

Lähtökohta kertoo, mistä oppiminen lähtee liikkeelle

Leh­to ker­toi, että Tam­pe­reel­la heil­lä on vas­tuu­o­pet­ta­ja, jon­ka yh­te­nä teh­tä­vä­nä on laa­tia opin­to­jak­sol­le ta­voit­tei­den mu­kai­set läh­tö­koh­dat yh­teis­työs­sä mui­den opet­ta­jien kans­sa. Opin­to­jak­son opis­ke­lu läh­tee aina liik­keel­le läh­tö­koh­das­ta.  Käy­tän­nös­sä läh­tö­koh­ta voi­si olla vaik­ka pro­jek­tin toi­mek­si­anto, Leh­to sel­ven­si kä­si­tet­tä.

Fy­si­o­te­ra­pi­an opin­nois­sa kak­si kuu­kaut­ta kes­tä­väs­sä 12 opin­to­pis­teen opin­to­jak­sos­sa on nel­jä läh­tö­koh­taa ja kus­ta­kin läh­tö­koh­das­ta koos­tu­via ryh­mä­is­tun­to­ja on kak­si, kol­me tai nel­jä ker­taa ky­sei­sen jak­son ai­ka­na. Esi­mer­kik­si ”Stres­si ja ren­tou­tu­mi­nen” -tee­man läh­tö­koh­ta­na oli ”Avan­to­uin­ti ja sau­na”. Vas­tuu­o­pet­ta­ja ja opis­ke­li­jat to­teut­ti­vat läh­tö­koh­ta­teh­tä­vän sau­no­mal­la ja avan­to­uin­nil­la. Yksi opis­ke­li­jois­ta ku­va­si ja muut mit­ta­si­vat ve­ren­pai­nei­ta ja puls­sia. Vas­tuu­o­pet­ta­ja teki valo­ku­vis­ta kol­laa­sin, jota kä­si­tel­tiin seu­raa­vas­sa ryh­mä­ta­paa­mi­ses­sa.

Läh­tö­koh­ta voi olla myös haas­tat­te­lu. Toi­ses­sa Leh­don esi­mer­kis­sä ”Hy­vän hen­gi­tyk­sen mer­ki­tys­tä” kä­sit­te­le­väs­sä tee­mas­sa vas­tuu­o­pet­ta­ja haas­tat­te­li hen­ki­löä, jol­la oli sii­te­pö­lys­tä, il­man saas­teis­ta ja kyl­myy­des­tä ai­heu­tu­via hen­gi­tys­vai­keuk­sia. Haas­tat­te­lus­sa sel­vi­tet­tiin, min­kä­lai­sia oi­rei­ta haas­ta­tel­ta­val­la oli, mil­loin ja mi­ten ne il­me­ni­vät sekä, mitä haas­ta­tel­ta­va itse teki oi­rei­den hel­pot­ta­mi­sek­si.

Läh­tö­koh­ta voi olla myös hyvä kuva, teks­ti, kes­kus­te­lu­ja tai ai­to­ja ca­se­ja. Esi­merk­ki ca­ses­ta on kes­kus­te­lu sai­raa­laan sy­dän­o­sas­tol­la työs­ken­te­le­vän fy­si­o­te­ra­peu­tin kans­sa.

Tär­ke­ää on, että läh­tö­koh­dat ovat moni­puo­li­sia ja eri­lai­sia, Leh­to pai­not­ti. Nii­den pi­tää olla in­nos­ta­via ja eri ta­voin to­teu­tet­ta­via. Nii­den pi­tää in­nos­taa opis­ke­li­joi­ta luo­vaan ajat­te­luun.

Läh­tö­koh­ta an­taa vih­jei­tä, mut­ta ei ker­ro kaik­kea. Läh­tö­koh­ta – vaik­ka pro­jek­tin läh­tö­pa­maus – aut­taa saa­maan yh­tei­sen ym­mär­ryk­sen, mitä koh­ti ol­laan me­nos­sa.  Se oh­jaa ope­tus­ta ta­voit­tei­den suun­taan. Jos läh­tö­koh­ta ei toi­mi, se pi­tää vaih­taa.

Jo­kai­seen läh­tö­koh­taan teh­dään opin­to­jak­soit­tain kir­jal­li­nen suun­ni­tel­ma (tu­tor­opas):

• mikä on läh­tö­koh­ta ja sen ta­voi­te,
• mi­ten ja mil­loin ope­tus to­teu­te­taan.

Se si­säl­tää

• lu­en­not ja har­joit­te­lut,
• hy­vät läh­teet ja avain­sa­nat.

Lähtökohdat ja oppiminen toteutuvat tutorryhmässä

Op­pi­mi­nen ta­pah­tuu pien­ryh­mis­sä. Tam­pe­reel­la tu­tor­ryh­män koko on enim­mil­lään 10 hen­ki­löä.  Tam­pe­reel­la tätä ryh­mää kut­su­taan tu­tor­ryh­mä­toi­min­nak­si.

Ryh­mät ko­koon­tu­vat vii­koit­tain noin puo­len vuo­den ajan. Ryh­mäs­sä on pu­heen­joh­ta­ja, sih­tee­ri, tark­kai­li­ja ja tu­tor. Leh­don mie­les­tä roo­lit toi­mi­vat hy­vin ja tuo­vat jä­mäk­kyyt­tä ja jän­te­vyyt­tä toi­min­taan. Vuo­ro­tel­len opis­ke­li­jat toi­mi­vat pu­heen­joh­ta­ja­na ja sih­tee­ri­nä.

Opis­ke­li­ja laa­tii op­pi­mis­teh­tä­vän­sä kir­jal­li­se­na ja lä­het­tää sen etu­kä­teen ryh­mä­läi­sil­le ja opet­ta­jal­le en­nen seu­raa­vaa ta­paa­mis­ta. Yh­tei­ses­sä ta­paa­mi­ses­sa sih­tee­ri kir­jaa ryh­män kir­jal­li­sen tuo­tok­sen Tam­pe­reel­la Ta­bu­laan – meil­lä vas­taa­va paik­ka oli­si mood­le tai Tuu­bin työ­tila.

Esi­tyk­sen­sä lo­puk­si Pir­jo Leh­to pai­not­ti vie­lä, että op­pi­mi­ses­sa on tär­ke­ää, kun opis­ke­li­jat itse poh­ti­vat, mitä heis­sä on ta­pah­tu­nut opin­to­jen ai­ka­na ja mil­lais­ta osaa­mis­ta heil­lä on opin­to­jak­son jäl­keen.

Ilse Skog
vies­tin­tä­suun­nit­te­li­ja

Lue li­sää

Hak­ka­rai­nen, K., Lon­ka, K. & Lip­po­nen, L. 2004. Tut­ki­va op­pi­mi­nen. Jär­ki, tun­teet ja kult­tuu­ri op­pi­mi­sen sy­tyt­tä­ji­nä. Hel­sin­ki, WSOY.

Prit­ti­nen, J. (2000). Pro­jek­ti­op­pi­mi­nen am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa. Hamk.

Ves­te­ri­nen, Pirk­ko: Am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun pro­jek­ti­o­pis­ke­lu op­pi­mi­sen ja oh­jauk­sen näkö­kul­mas­ta. Am­mat­ti­kas­va­tuk­sen aika­kaus­kir­ja 2002/1

 Kat­so myös ”On­gel­ma­pe­rus­tai­nen pe­da­go­giik­ka ei­len, tä­nään ja huo­men­na Esa Poi­ke­la & Sari Poi­ke­la”

Leh­to­ri Pir­jo Leh­to

Van­han vier­to­tien au­di­to­rio täyt­tyi opet­ta­jis­ta. Pro­jek­ti­op­pi­mi­nen ope­tuk­ses­sa kiin­nos­ti.