Oletko kuullut, että Metropoliassa kehitetään oppimisen palautekokonaisuutta? Mistä on kyse?
Maailma muuttuu, se tiedetään. Muutosvauhti on ehkä se, mikä vieläkin yllättää joka päivä. Tulevaisuudentutkija Pirjo Ståhle totesi viime viikolla esityksessään terveysalan oppimisen ja opettamisen Taito2016-konferenssissa, että muutos ei ole tekninen vaan se on sosiaalinen. Tässä on juuri jutun ydin.
Katsotaanpa muutosta oppimisen näkökulmasta. Nykyinen yhteiskuntamme haastaa käsityksen oppimisesta, opiskelijasta ja opettajasta. Vanhat tiedon jakamisen ja vastaanottamisen näkökulmat eivät enää päde vaan oppiminen tapahtuu verkostoissa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Oppimisprosessi on nopeasti muuttuva ja oppijan on oltava ketterä ja pysyttävä kyydissä. Nykyaikainen käsitys oppimisesta tuo rakentavan palautteen hyvin keskeiseksi elementiksi. Suosittelen tutustumaan Kirsti Lonkan uuteen kirjaan Oivaltava oppiminen.
Ilman rakentavaa palautetta oppiminen ei ole mahdollista. Lisäksi on selvää, että nykyaikainen oppimiskäsitys haastaa myös käsityksen palautteen antamisesta. Palautteen pitää olla oppimisen aikaista ja oppimista ohjaavaa: nopeaa, ketterää ja oikea-aikaista. Oikeastaan palautteen antamisen ja palautteen saamisen sijaan voimme keskittyä puhumaan dialogisesta ja kehittävästä palautekulttuurista, jossa dialogi korvaa palautteen antamisen ja saamisen merkityksen. Palaute on vastavuoroista ja koskee kaikkia oppimisprosessiin osallistujia.
Korkeakoulukulttuurissa on vahva palautteen keräämisen perinne, jonka viimeistään kansalliset opetuksen laatuauditoinnit ovat tuoneet tullessaan. Jopa nyt Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) toisella korkeakoulujen ja yliopistojen auditointikierroksella auditointipalautteessa on näkynyt kommentteja liiallisesta palautteen keräämisestä ja peräänkuulutettu palautteen kehittävää merkitystä. Palautteen pitää johtaa näkyviin kehittämistoimenpiteisiin. Samaan aikaan sähköistyviin kyselyihin on yhä vaikeampi saada vastaajia motivoitua. Jos neljännes otoksesta vastaa, voidaan tulosta pitää jo hyvänä.
Jälkijättöinen palaute on tullut tiensä päähän. Tänä päivänä tarvitaan dialogista ja vuorovaikutteista palautekulttuuria. Tätä mieltä olivat myös metropolialaiset kun kysyimme viime syksyllä mielipidettä siitä, minkälaista palautekulttuuria Metropoliassa halutaan tukea. Viesti oli hyvin yhtenäinen: palautekulttuurin pitää olla oppimista tukevaa, avointa, dialogista, vuorovaikutteista ja merkityksellistä. Työpajojen kommenteista syntyi aineisto, jonka pohjalta palauteryhmämme loi ehdotuksen Metropololian yhteisiksi palauteperiaatteiksi. Käy kommentoimassa ehdotustamme ja osallistu dialogiin! Yhteiset palauteperiaatteet luovat pohjan yhteiselle oppimisprosessille.
Metropoliassa on käynnissä oppimisen palautekokonaisuuden kehittäminen. Mistä uusi palautekokonaisuus koostuu? Pysy kuulolla.
Jenni Koponen ja Oivan palauteryhmä: Tiina Kokko, Carina Savander-Ranne, Anne Perkiö ja Tero Toivanen
Oppijan polullaToukokuu 201624.5.2016