Tarkoituksena oli rakentaa kehittämisverkosto korkeakoulun ja työelämän rajapinnalle. Tuloksina saatiin kehittämisverkoston malli, kuvaukset verkoston menestystekijöistä, tarvittavasta osaamisesta ja sen tuottamisesta. Kontekstina oli ikäihmisten hyvinvointi omassa arjessaan. Kehittämistyö toteutui työpajoissa, joiden tuloksia opettajat testasivat omissa verkostoissaan. Työpajatyöskentely perustui yhteiskehittelyyn. Osallistujina oli Helsingin, Espoon ja Kauniaisten kaupunkien vanhuspalveluiden esimiehiä, GeroMetron edustajia, Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset POLLI ry:n edustajia, ikäihmisiä, Metropolian opiskelijoita ja opettajia (7 lehtoria). Prosessia tuki kolme Metropolian yliopettajaa. Kehittämisprosessi toteutui toukokuun ja marraskuun 2015 välisenä aikana.
Tulokset
Verkostokehittämisen työpajojen yhteiskehittelyn tuloksena syntyivät kehittämisverkoston malli ja kehittämisverkoston onnistumisen tekijät sekä kuvaukset kehittämisverkosto-osaamisesta ja kehittämisverkosto-osaamisen tuottamisesta. Kehittämisverkoston malli kuvaa verkostotoiminnassa tapahtuvan kehittämistoiminnan ympäristöä, sen eri tasoja ja toimijoita sekä toimijoiden välisiä suhteita ja yhteistoimintaa (kuvio 1).
Kehittämistoiminta ja yhteistyö organisoituvat työelämän toimintaympäristössä. Kehittämisverkoston kuvauksen avulla voidaan jäsentää yhteistyöverkostoa: oppilaitoksen, työelämän ja kansalaisten kumppanuuden syntymistä sekä toimijoiden vuorovaikutuksessa tapahtuvaa kehittämistoimintaa ja oppimista.
Kehittämistoiminnan mikrotason ytimessä on asiakkaan arki, johon pyritään saamaan aikaan asiakkaan hyvinvointia ja toimintakykyä edistäviä muutoksia. Mikrotason verkostotoimijoina ovat opiskelija, ihminen (asiakas) ja työntekijä, joiden tavoitteiden mukainen kehittäminen toteutuu yhtesitoiminnassa konkreettisessa toimintaympäristössä. Mikrotason toimijat valikoituvat kehittämisen toiminnan kontekstin ja tavoitteiden mukaisesti. Kehittämistoiminnan toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa on keskeistä, että toimijat tuntevat toisensa, luottavat toisiinsa ja sitoutuvat yhteiseen toimintaan.
Mikrotason verkostokehittämistoiminnan mahdollistavat rakenteet muodostuvat kussakin toimintaympäristössä ja työelämän organisaatiossa makrotasolla. Makrotason toimijoita ovat ammattikorkeakoululla esimiehet ja opettajat), työelämän palveluorganisaation esimies, opiskelijajärjestön edustajat ja Ihmisen elämää tukevan verkoston esim. kolmannen sektorin järjestön kokemusasiantuntijat, omaiset ja läheiset ja muut henkilökohtaiset tukiverkostot. Makrotasolla toimijoiden keskinäinen tunteminen, luottamus ja sitoutuminen mahdollistavat verkosto- ja kehittämistoiminnan jatkuvuuden ja pitkäjänteisen tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävän toiminnan.
Tulosten siirrettävyys ja hyödyt
Kehittämisprosessin aikana tuli esille välittömiä prosessin tuottamien tulosten hyödynnettävyysmahdollisuuksia. Näitä olivat mm. kehittämisverkoston rakentamisen tapa ja tuotettujen kehittämisverkostotekijöiden hyödyntäminen toteutuvissa ja suunnitteluvaiheessa olevissa hankkeissa (esim. ESR-, Horizon 2020- ja Innovaatiorahastohankkeet). Kehittämisprosessissa konkretisoivat verkostotyön ja kehittämisverkoston rakentamisen ydinpiirteet, joiden avulla voitiin kehittää ja arvioida toteutusvaiheessa tai suunnitteluvaiheessa olevia TKI- hankkeita, joissa Metropolia on osallisena. Toinen esille tullut hyödynnettävyys liittyi kehittämisprosessissa käytettyyn kehittämisen menetelmään eli yhteiskehittelyyn ja siihen liittyvän osaamisen vahvistumiseen.
Prosessin aikana käydyissä keskusteluissa todettiin, että kehittämisverkostomalli on sovellettavissa myös muihin konteksteihin (esim. verkostokehittäminen muilla koulutusaloilla Metropoliassa tai muissa organisaatioissa). Tämä edellyttää sitä, että mallin ydin tulee ensin neuvotellen sopia yhdessä. Kun se on saatu määritettyä, päästään varsinaisen kehittämisverkoston rakentamiseen. Tässä vaiheessa tuntemisen, luottamuksen ja sitoutumisen rakentaminen on kaikkein oleellisinta. Tässä korostuu myös verkostotoiminnalle ominainen piirre tehdä työnjakoa joustavasti neuvotellen ja keskinäisen luottamuksen pohjalta. Tämä poikkeaa selkeästi esimerkiksi hierarkkisesta toimintatavasta, jossa hierarkia määrittää, kuka tekee ja mitä tekee. (Järvensivu 2010.)
Verkostokehittämiseen liittyy aina myös hyötynä yhteinen oppiminen. Verkostotyö johtaa onnistuessaan suljetusta toiminnasta avoimeen toimintaan. Siihen sisältyy myös kehämäinen oppiminen, jossa ensimmäisessä kehässä opitaan toimimalla yhdessä ja rakentamalla yhdessä päämäärää (tavoitetta). Toisessa kehävaiheessa opitaan oppimaan yhdessä. (Järvensivu 2015.) Verkostotyö ja kehittämisverkoston rakentaminen voidaan nähdä itsessään myös pedagogisena toimintatapana, joka on vaativaa, mutta auttaa rakentamaan uudenlaista osaamista työelämä tarpeisiin.
Jatkokehittely
Jatkokehittelytarpeita on pohdittu kehitystyöryhmässä ja hankekoordinaattoriryhmässä. Verkosto-osaamisen kehittämisprosessi tuotti selkeitä tuloksia koskien esimerkiksi verkostokehittämisen mallia sekä verkostokehittämisessä tapahtuvaa osaamista ja sen tuottamista. Tulokset muodostavat verkostokehittämisosaamisen mallin sekä kolme keskeistä osaamisaluetta: asiakasosaaminen, yhteistoimintaosaaminen ja kehittämisosaaminen, joiden pohjalta voidaan esittää konkreettisia toimintaehdotuksia verkostokehittämisosaamisen juurruttamiseksi, vahvistamiseksi sekä levittämiseksi Metropolian henkilökunnan sisällä osaamisaluerajat ylittäen. Toiseksi voidaan esittää konkreettisia toimintaehdotuksia Metropolian opiskelijoiden sekä verkostotoimintaa toteuttavien tai siitä kiinnostuneiden henkilöiden ja organisaatioiden verkostokehittämisosaamisen vahvistamiseksi ja levittämiseksi pääkaupunkiseudulla. Kolmanneksi voidaan esittää konkreettisia toimintaehdotuksia verkostokehittämistä koskevan tiedon ja ymmärryksen levittämiseksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Sisällöllinen jatkokehittämistarve koskee kehittyneiden verkostojen ja niiden toiminnan mielekkyyden ylläpitoa. Verkostokehittämistoiminta ei ole itsetarkoitus, vaan sen avulla tavoitellaan konkreettisia, asiakkaan hyväksi koituvia muutoksia ympäristöissä, käytännöissä ja toimintatavoissa.
Verkostokehittämisosaamisen tuottaminen ja syventäminen pitäisi juurruttaa systemaattisesti Oppijan polun rakenteissa mukana olevaksi toiminnaksi. Tämä olisi mahdollista esimerkiksi sisällyttämällä asiakokonaisuus opetussuunnitelmiin tutkimus- ja kehittämistoiminnan sisällöksi esim. Kehittämis- ja tutkimustoiminnan perusteet 5 op. Kyseinen opinto tulisi olla tarjolla myös avoimen ammattikorkeakoulun opintona, mikä mahdollistaisi myös työelämäkumppaneiden sekä muiden verkostotoimintaa toteuttavien tai siitä kiinnostuneiden henkilöiden ja organisaatioiden osaamisen vahvistamisen.
Jotta opetusta voitaisiin ryhtyä toteuttamaan laajamittaisesti, olisi ensin laajennettava ja varmistettava opettajien verkostokehittämisosaamista koulutuksen kautta. Pedagogisena mallina käytetään hyväksi koettua kumppaniopettajuuskoulutuksen mallia. Metodin siirto ja juurrutus toteutetaan osana Metropolian henkilöstökoulutusta liittyen Oppijan polulla tarvittavan osaamisen kehittämiseen. Kehittämishankkeessa mukana olleet opettajat voivat toimia mentoreina uusille opettajille. Koska eri tutkinnoissa kehittämiskohteiden yksilöllisyys, lähestymistavat ja menetelmät vaihtelevat, olisi koulutuksessa mukana olevien opettajien tehtävänä rakentaa omalle alalle sopiva, tutkimus- ja kehittämisopintoihin kuuluva 5 op kokonaisuus (pedagoginen sovellus) verkostokehittämisosaamisen vahvistamiseksi. Tällä menettelyllä levitetään osaamista osaamisaluerajat ylittäen Metropolian sisällä ja varmistetaan mielekkäiden ja laadukkaiden opintojaksokokonaisuuksien kehittäminen opiskelijoille. Opitun siirtäminen pitäisi kohdentaa myös käynnissä olevien hankkeiden (esim. ESR-hankkeet Työste ja Lapinlahden lähde) ja tulevien hankkeiden toimijoihin.
Jotta asia saadaan markkinoitua Metropolian sisällä ja sen ulkopuolella, tulee sekä opettajille että opiskelijoille suunnatut koulutukset tuotteistaa ja markkinoida kiinnostaviksi kokonaisuuksiksi. Tämä edellyttää jatkokehittelyä, jossa tarvitaan myös liiketoimintaosaamista. Saatujen kokemusten perusteella tulevaisuudessa tulisi keskittyä koulutusten konkreettiseen muotoiluun sekä hankkeen toteutuksen kuvauksen ja tulosten levittämiseen, jotta tietoisuus verkostokehittämisosaamisesta laajenisi ja sitä kautta myös sen onnistunut käyttö kehittämistoiminnassa lisääntyisi.
Ko. koulutusten kehittämistä varten tulisi kehittää myös systemaattinen seurannan väline, jonka avulla saadaan tietoa koulutusten toteutuksista, opiskelijoiden oppimisen karttumisesta sekä verkostokehittämistoiminnalla aikaansaaduista muutoksista. Näin tuotetut tiedot palvelevat myös menetelmää koskevaa julkaisutoimintaa ja tuloksia voidaan käyttää referenssinä markkinoinnissa. Artikkeleja tullaan tarjoamaan kolmesta eri näkökulmasta ja kolmeen erityyppiseen julkaisuun: Työelämän kehittäminen (Työelämän tutkimus); pedagoginen näkökulma (Kasvatus / jokin kansainvälinen julkaisu) ja ikäihmisten palvelujen kehittäminen (Gerontologia -lehti). Tiedonjakamisympäristöinä käytetään myös eri alojen kongresseja, joiden mukaisesti suunnitellaan esitettävät sisällöt: Ikäihmisen näkökulma (Gerontologia; pohjoismainen konferenssi Suomessa 6/2016: http://23nkg.fi/ ) ja pedagoginen näkökulma (Cohehre, Derby, 15 April 2016). Tulevat hankkeet (esim. Horizon 2020 ja Myllypuro-kampus) voivat toimia myös verkostokehittämisosaamisen jakamis- ja juurrutusympäristöinä.
Työryhmä
Tuula Mikkola, Toini Harra, Elisa Mäkinen, Anna Puustelli-Pitkänen, Mari heitto, Laura Huhtinen-Hilden, Mari Rusi-Pyykönen, Jari Pihlava, Kaija Kekäläinen ja Teija Leminen.
Oppijan polullaHuhtikuu 20165.4.2016